Are you looking for me?

Rippilahja kaktukseni 

Kuten kuvista voi päätelläkin, sain tossa viime lauantaina ikioman kameran. Olympus Pen E-PM1 on nyt mun. En ole saanut oikein mitenkään erityisiä kuvia räpsittyä, mutta tossa on nyt hieman kokeiluja. En taida vähään aikaan ostaa mitään isompaa, vaikka ei olekaan täysjärkkäri, 348 euroa oli se lopullinen hinta, kun piti ostaa muistikortti ja kameralaukku.

Tiistaina olis sitten matikan koe. Ei pelota mitenkään hirveästi, kun oon omasta mielestäni aika hyvä prosenttilaskuissa.


Ensi viikonloppuna tiedossa olisi Hetapää, HeTan ja KHP:n yhteinen syysretki. Päästään tyttöjen kanssa purjehtimaan poikien seuraksi. Sieltä en tiedä laitanko jonkin kuvakoosteen, ehkä.

Sellaista tänään.

That was not written in our cards

Oon totaalisen rakastunut tohon biisiin. Ja se videokin on niin ihana <3

Tosiaan tänään on jo perjantai. Viikko on mennyt tosi nopeasti. Maanantaita odotan kauhulla, meillä on liikunnassa 2000m juoksu eikä mua ole siunattu juoksemisessa tai kestävyyslajeissa. Joten se ei ole vuoden kohokohta.

Sain eilen hommattua itselleni TET paikan Turun Tienoosta. Sellainen paikallislehti.

Huomenna olis ehkä tarkoitus mennä iskän kanssa katsomaan, jos vaikka hankittais mulle jonkinlainen kamera.

Sain aloitettua uuden jatkiksen, tällä hetkellä oon jo aina ylpee itsestäni kun sain sen edes aloitettua. Entä jos hän olisi valinnut toisin kertoo Neville Longbottomista, joka on Valittu. Siis Harryhan sai tietää FK:ssa, että oli kaksi mahdollista henkilöä, jotka täyttivät ennustuksen kriteerit. Harry ja Neville. Toi idea on itseasiassa aika vanha. Itse sain ton idean joskus 2010 keväällä, jolloin mä kirjoitin suunnitelman sellaisille pikkulappusille. Ja nyt se on tuolla noin ja aion ihan oikeasti kirjoittaa sen valmiiksi. Tarkoitus olisi käydä läpi koko Nevillen elämä. 2- vuotiaasta sinne perhe-elämään asti. Se tulee olemaan mut ikuisuusprojekti, mut mä rakastan sitä.

Ja vielä tällaisia kuvia :)

Hauskoja viikonloppuja!

- Heidi

Miten arpea voi ikävöidä näin paljon?

Pitkästä aikaa sain jotakin kirjoitettua. Yhdelle kaverelleni kirjoitin. Ja jos sä et siedä Slashia=miesten välinen suhde, en tiedä kestätkö. Päähenkilöt Harry ja Fred Harry Potterista.

Miten arpea voi ikävöidä näin paljon?

Vanhan puisen talosta nousi savua, joka houkutteli sisälle. Punatukkainen mies astui esiin varjoista ja lähti kävelemään kohti taloa. Lumi narskui hänen saappaidensa alla ja tuuli puhalsi kasvoille. Hän kietoi takkia yhä tiukemmalle ettei jäätyisi ennen kuin saapuisi portaille, jotka varmasti olivat jo liukkaat. Talvi oli tullut aikoja sitten, eikä Fred ollut nähnyt taloa vielä lumipeitteen alla.

 Hän pysähtyi jännityksen vallassa, kaivoi tupakka-askin ja sytkärin taskustaan ja sytytti tupakan. Hän veti savua sisäänsä pari kertaa ennen kuin heitti tupakan maahan ja polki sitä kylmään lumeen niin, että se jäi piiloon. Sitten hän palasi polulle ja käveli nyt pysähtymättä portaille. Portaat tosiaan olivat liukkaat ja hänen piti pitää kaiteesta kiinni ettei olisi kaatunut ennen kuin pääsi ovelle. Hän koputti lyhyesti. Ja astui sitten taaksepäin.

Ovi avautui ja mies hengähti syvään. Hän näki toisen hämmentyneen ilmeen.  Harry tuijotti häntä. Eikä sanonut mitään. Hän hymyili varovaisesti. Harry vastasi hymyyn ja astui sivuun. Hän astui sisään taloon, joka näytti, tuoksui ja tuntui yhä samalta. Hän riisui takkinsa, laittoi sen samaan naulaan kuten aina. Ja seurasi Harrya peremmälle muistojen taloon.

Kun he istuivat vastakkain keittiön pöydän ääressä, hän huomasi miten tummat Harryn silmänaluset olivatkaan. Ja tämä istuikin jotenkin lysyssä. Oliko siitä kulunut vain neljä kuukautta kun hän viimeksi oli nähnyt Harryn? Tämä tuntui vanhenneen vuosia. Hän tuijotti kahvikuppiaan. Oliko sittenkään ollut järkevää palata? Entä jos Harrylla olisi ollut täällä joku toinen? Hän ajatteli jo lähtevänsä, hän nousi ylös tuolistaan ennen kuin Harryn silmät katsoivat ensi kertaa neljään kuukauteen häntä suoraan silmiin.

”Fred, ole kiltti.”

Harry oli sanonut hänen nimensä. Se kuulosti lähes anelelulta. Fred istui takaisin tuoliinsa. Samassa hän nousi taas ylös. Hän käveli Harryn tuolin viereen ja Harrykin nousi seisomaan. Fred kietoi kätensä Harryn ympärille. Hänestä tuntui, että Harryn kädet nousivat vaistonvaraisesti ja kietoutuivat hänen ympärillään.

”Oli ikävä.”

Fred siveli Harryn arpea, se oli hänestä niin mielenkiintoinen. Ja Harry sulki aina silmänsä kun hän hiveli sitä. Se teki Harrysta erikoisen. Mutta hän olisi ollut erityinen ilmankin.

”Minulla myös.”

Fred etsi Harryn huulia, hän halusi suudella häntä. Tässä ja nyt. Harryn huulet kohosivat häntä kohden ja hän painoi omansa niille. Ja samalla kun heidän huulensa kohtasivat kaikki tuntui olevan hyvin. Ympyrä sulkeutui. Ikävä, suru ja kaipaus olisi nyt ohitse. He olisivat yhdessä, eikä mikään erottaisi heitä.

"Rakastan sinua." 

May I love you

Oon pitänyt pikkuisen tauon, vaikka koneella oonkin joka päivä niin en oo jaksanu kirjoitella mitään.
Leireilyä on ollut koko syksyn edestä, tosiasiassa mulla on vielä kaksi leiriä syksyn aikana. Seiskaleiri ja Leirikoulu on ohi, partioleiri ja isosleiri edessä.

Totta!

Koulu on alkanut! Vika vuosi, tänään oli koulukuvaus ja me tukioppilaat kerättiin Nälkäpäivä-keräys (jonka aluksi kirjoitin Nälkäpeli :P)

Mitäs tässä, onko jollakin piilolukijalla (nyt saa tunnustaa) jotain postaus ehdotuksia, koska tää saattaisi kaivata jotain erikoisjuttua. Kommenttiloota on sitä varten, eiks nii?