I´ve seen dark side: kesäkuuta 2012

Kyllä, olen viimeinkin kotiutunut leirirumbalta. 6.-10. kesäkuuta oli HuHu2012, oli mahtava leiri. Ekana iltana mahtavinta oli Auntie Mary, joka veti mahtavan keikan. Kuvia siitä ei ole, mutta Endless until the end-blogista löytyy muutamia kuvia.

Lauttarannassa

Ja sitten se pääasia, ripari. Pyöräilimme Liedosta Pensariin, eli yhteensä 55 kilometriä. Menomatka oli tuskallisen pitkä isojen ylämäkien kanssa. Mutta kaikki selvisivät loppujen lopuksi hengissä kotiin. Puoli viideltä lähtenyt lautta kuljetti meidän Pensariin, lauttarannasta pyöräiltiin vielä kolme kilometriä saaren eteläpuolelle, missä viettäisimme seuraavan viikon yhdessä. Mukana oli 24 leiriläistä, 10 isosta, 2 leiriavustajaa, nuorisotyöntekijä ja pappi. Tyttöjä oli leiriläisistä 19, poikia 5 kappaletta, yhteensä 9 jätkää koko leirillä.

Oppitunteja meillä oli kaksi päivässä, toinen 1,5 tuntinen pätkä aamupäivällä ja toinen sitten kuudesta puol kahdeksaan, koska iltapäivä pyhitettiin uimiselle, saunomiselle ja raamistelulle.

Ponileikkiä

Heta, Eero, Essi ja Julian keinumassa

Meidät siis jaettiin ennen riparin alkua raamisteluryhmiin missä me sitten raamisteltiin joka päivä ja valmisteltiin jumalanpalveluksia sun muuta. Ryhmiä oli SuperSeeprat, Kingit, Eskimopuikot, SuperMarjot ja Ryhmä 5. Mä olin Ryhmä 5:ssä. Jokaisessa ryhmässä oli kaks isosta, meillä oli Ville ja Joonas. Kolme tyttöä ja neljä jätkää. Oli kiva ryhmä, voitettiin jopa tietomiekkailu yks ilta ja saatiin voitontikkarit. Mä osasin vastata jopa kolmeen kysymykseen. Siinä oli aiheita ja niistä aiheista oli 9-1 kysymyksiä, ja koko ryhmä istui jonossa ja ainoastaan ensimmäinen sai vastata. Muiden piti sitten kuiskia vastausta jonossa eteenpäin. Mä sain siis oikean vastauksen "Miten jatkuu? Missä on aarteesi, siellä on..."sydämmesi. Se oli Potterissa. "Mikä eläin Joonatan on?" Lokki. "Kuka on säveltänyt kappaleen Yesterday?" Paul McGartney. Anteeksi itseni ylistäminen XD

Ville saa kahvia

Ihana ripari oli, sain paljon uusia kavereita ja tutustuin tuttuihin paremmin. Jos pitäisi valita yksi hetki mikä oli kaikista mieleenpainuvin, kyllä se olisi se tiistai-ilta. Viimeinen ilta, iltahartauksessa jokainen sai kirjoittaa rukouksensa lapulle ja sitten ne lähetettin merelle. Sitten mentiin piiriin ja oli ihana halikierros. Viimeistään tässä vaiheessa ihmiset alkoi itkeä. Jokainen sai halata samaa ihmistä kaksi kertaa, no, pari pojista ei ollut niin innostuneita, mutta ainakin kaks halasi oikein kunnolla ja pitkään. Hiljaisuus alkoi joskus kahdentoista jälkeen ja vielä hampaidenkin pesussa halailtiin ihmisiä.

Keskiviikkona lähdettiin pyöräilemään kohti kotia, matka meni nopeammin kuin tulo matkalla ja pian oltiinkin siinä pisteessä, että joukko väheni lähestyessä Liedon keskustaa. Seurakuntatalolla vielä viimeiset halit ja sitten kotiin.
Tässä kuvia.