Elikkäs, melkein koko päivän olen nyt surffaillut internetin ihmeellisessä maailmassa, yksi syy tähän himosurffaukseen on. Nimittäin Pottermore. Se aukesi ny tänää, Twitteristä huomasin. Oli kyllä ihan uskomatont akun lokakuusta asti on tätä odottanut. Nickini on MoonRose22626, oon puuskupuh. Omasta mielestäni oon korpinkynsi, mutta puuskupuh on kans kiva. Nyt varmaan heräs kysymys, mikä ihme se Pottermore oikeen on?
Pottermore on Harry Potter -aiheinen Sonyn sponsoroima verkkosivusto. Sivuston julkaisi J. K. Rowling ja sen kehittäjänä toimi TH_NK.[1] Sivuston palvelun kautta voi ostaa Harry Potter -kirjoja sähköisinä jaäänikirjoina. Sivusto avattiin rajoitetusti miljoonalle betakäyttäjälle heinäkuussa 2011. Pottermoren ilmoitettiin alun perin avautuvan kokonaisuudessaan saman vuoden lokakuussa mutta valtavan suosion takia avaus siirtyi huhtikuuhun 2012.[2]
Wikipedia selittää asian noin. Eli siellä voi tavallaan "kokea" Potterit läpi, tosin nyt ei taida päästä ensimmäistä kirjaa pidemmälle, mutta kai kohta ne loput kirjatkin avataan.
Eilen perjantai 13. päivä, mitään erityistä ei tapahtunut, paitsi mantsan koe. Ja huomenna on sitten tiedossa miitti ♥ Ja ens viikolla on TET, meen sellaiseen päiväkotiin, matkaa ehkä 200 metrii. Sitten tiistaina olis luvassa ROK eli ryhmänohjaajakurssi, kun kaverin kanssa saadan ens syksyllä oma vartio johdettavaksi :D Ja torstaina on sitten se pitkään kaivattu riparitapaaminen.
Mitäs tässä. Kuuntelen Megan&Lizia, aivan mahtavia laulajia. Ja ne on vast 19-vuotiaita! Otsikkokin on niiden biisin nimi. Saatiin tänään fysiikan kokeet takaisin, 8 tuli, ihan hyvin, varsinkin kun kysessä on fysiikka. Ja Jani Toivola ol imeidän koululla puhumassa elämänhallinnasta sun musta elämään liittyvästä. Se on sellainen zest-juttu.
Miksi ihmeessä kaikki laittaa asukuvia aina blogeihin? Mun mielestä se on ihan ok, jos pitää tälläisiä muotiblogeja, mutta kun niitä on joka puolella! Musta ei varmaan koskaan tuu asukuvia, no, ne ei oo edes miten erityisen hienoja. Ja blogeilla tuntuu olevan joku erityinen aihe esim. mä teen muodista, mä musiikista, mä elokuvista. Mulla sellaista ei vaan tunnu olevan, Tuntuu hiukan tyhmältä kirjoitella vaan kuulumisiaan, mutta minkäs teet.
Kirjoittamisen suhteenkin on pikkuinen blokki päällä. Yhden tarinan uusin luku on julkaistu viime kesäkuussa, oonko hidas ?:D
Toivottavasti kevän alku antaa kirjoittamiselle potkua niin pääsisi oikein kunnolla vauhtiin. Toki se äidinkielen tarina innosti jonkin verran. Tuli sitten sellainen 15 sivuinen järkäle. Oli kiva palauttaa opettajalle, oli varmaan kaikista pisin niistä, mutta en kuitenkaan tuu saamaan kymppiä, koska teen aina kirjoitusvirheitä, niin miks ihmeessä mä kirjoitin niin pitkän? Mä en edes ajatellut sitä numeroa, keskityin vaan saamaan sen tarinan kunniallisesti loppuun.
Tänään on sitten aprillipäivä. Onneksi on sunnuntai ettei tarvitse kestää niitä temppuja koulussa. Oltiin vanhempien kummipojan synttäreillä, täytti 11 vuotta eilen. Eilen oli lippukunnan kisat, jossa osallistujia oli mahtavat klme vartioita. Kuusi tuntia lauantaista meni sitten siellä rastimiehenä. Eikä ollut kivaa kun alkoi sataa lunta ja ihan jäässä istua siellä rastilla.
Sain jo jonkin aikaa sitten inspiraation Katri Ylanderin "Välitunnilla" biisistä. Prologi on kirjoitettu ja osa ensimmäisestä luvusta. Tässä prologi.
Lunta sataa hiljakseen maahan. Koulun piha on tyhjä lukuun
ottamatta välintuntivalvojia ja kolmea oppilasta. Kaksi tyttöä ja poika. Tytöt
seisovat katoksen alla ja juttelevat kiihkeästi jostakin. Poika nojaa puuhun ja
katsoo tyttöjä. Katse on täynnä kaipuuta, johon poika tietää, että ei saa
parannusta. Hänen katseensa ei irtoa toisesta tytöstä edes silloin, kun kellot
soivat ja tytöt kävelevät ovesta sisään. Punaiset hiukset. Kuin tuli. Siniset
silmät. Kuin taivas.
Ei ole olemassa
muita. On vain se yksi tyttö. Se yksi ainoa. Se kenen hiukset loistavat muiden
keskeltä. Se, joka istuu aina nurkassa hiljaa. Vastakohta. Täysin
päinvastainen, mutta silti niin täydellinen. Se, joka ei ikinä jauha tunnilla
purkkaa eikä piirtele pulpettiin. Kiltti tyttö.
Kun toinen avasi oven, hän vilkaisi taakseen. Siellä hän
oli, katsomassa häntä. Vaaleat, kiharat hiukset jonne lumihiutaleet katosivat.
Vihreät silmät, joita olisi voinut katsoa ikuisuuden. Mutta hän käänsi
katseensa. Vielä ennen kuin hän katosi kulman taakse hän soi pojalle pienen
hymyn.
Kukaan tätä mun blogia ei lue, mutta mä kirjoitan silti tänne. Mulla ei ole kunnon kameraa jolla mä voisin kuvia ottaa, ehkä sitten kun sais uuden puhelimen. Nokia 500 olisi kiva, mulla on ollut nyt toi sama puhelin 5. luokasta lähtien eli kolme vuotta. Puhelimet kehittyy niin nopeasti, että mun on jo tollanen vanhus.
Pieni ero noissa.
Mun nykyinen puhelin
Haluaisin tällaisen puhelimen
Että sellaista.
Ihana biisi.
Ai niin, olin tosiaan Nälkäpelin ensi-illassa viime viikolla. Oli odotusten mukainen elokuva, ärsyttää vain kun ihmiset valittaa, että siinä on liikaa kuolemia ja Jennifer on liian lihava Katnissiksi. Ne ei kuitenkaan voi estää meitä rakastamasta sitä sarjaa. Omistan nyt sekä ensimmäisen että toisen Nälkäpeli-kirjan pokkarina, kolmatta odotellen.